tiistai 12. toukokuuta 2015

Lahjan ostaminen

Karahka-risteistä postausta kirjoittaessani tuli mieleeni lahjan ostamisen ihanuus
 - tai kamaluus - ja lahjan saamisen ihanuus - tai kamaluus.  

Itse olen sitä tyyppiä, että olen iloinen ja otettu ihan kaikista lahjoista mitä saan, mutta onhan se silti mukavaa, jos lahjanantaja on ajatellut minua lahjaa ostaessaan, eikä vain sitä, mistä itse tykkää. Tiedän, että toiset ovat sitä mieltä, että lahjan pitää olla antajansa näköinen, mutta... Itse menisin kuitenkin periaattella; lahjottavan mieltymykset ensin  ja omat mieltymykset toisena. Koska onhan se aina parempi, että lahja tulee käyttöön, kuin että se laitetaan kaappiin piiloon..?

Korun ostaminen lahjaksi saattaa olla hankalaa, varsinkin jos ei tunne lahjansaajan mieltymyksiä kovin hyvin. Mutta esimerkiksi henkilön pukeutumisen, hiustyylin jne. miettiminen antaa monesti hieman vihjettä siitä, minkä tyyppistä korua kannattaa lähteä hakemaan. Ja pitää muistaa se, että lahjansaajan on tarkoitus käyttää sitä korua, ei antajan:
Olen joskus itse ollut tilanteessa, että kysyin lahjaa ostamassa olleelta rouvalta, että minkä tyylinen tämä nuori nainen on, jolle koru tulee lahjaksi? Vastaus kuului jotakuinkin näin: "Pukeutuu mustiin vaatteisiin, housut on usein rikkinäiset ja kirkkaanpunainen tukka sojottaa joka suuntaan.. Välillä se tukka on ollut vihreäkin". Tämän jälkeen tietysti yritin esitellä koruja, jotka mielestäni ehkä sopisivat lahjansaajalle, niin lopputulos oli kuitenkin tämä: "Mutta kun minä olin ajatellu sitä Kalevala Korun Vanamoa, kun se on niin kiva ja minä niin tykkään siitä." Siis herkkää ja hempeää vaaleanpunaisilla helmillä. Ja se lahjansaajan tyyli oli..? Niinpä niin...

En sano, että rouvan olisi pitänyt ostaa pääkalloja ja niittejä, mutta jos omat mieltymykset ovat todella kaukana lahjansaajan mieltymyksistä, niin silloin ei ehkä kannata ostaa sitä, mikä omasta mielestä on niin kiva ja nätti ja mitä voisi kuvitella itse käyttävänsä.

Eihän vegaanillekaan osteta lahjakorttia pihviravintolaan, vaikka kuinka itse tykkäisi pihvistä.

Mitä mieltä olette, pitääkö lahjan olla antajansa näköinen vaiko lahjansaajan näköinen? Vai ehkäpä näitä molempia?

Entä haluaisitko itse lahjaksi korun, vai mieluummin vaikka lahjakortin korualan yritykseen?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi mitä mieleen juolahtaa, mutta ethän hirveästi huutele hävyttömyyksiä. Kiitos!